Valituslupahakemus ja valitus -dokumentin teksti

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS HYVÄRISTÖNMÄEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON TOIMINNAN YMPÄRISTÖLUPAA KOSKEVASSA ASIASSA

SISÄLTÖ

I VALITUSLUPAHAKEMUS
1. ASIAN TAUSTA JA PERUSTEET VALITUSLUVAN MYÖNTÄMISELLE
1.1 Asian tausta
1.2 Lain soveltamisen kannalta muut samanlaiset tapaukset tai oikeuskäytännön yhtenäisyys edellyttävät valitusluvan myöntämistä
1.3 Asiassa tapahtunut ilmeinen virhe edellyttää valitusluvan myöntämistä
1.4 Muu painava syy edellyttää valitusluvan myöntämistä
2. PYYNTÖ VALITUSLUVAN MYÖNTÄMISEKSI
 

II VALITUS
1. VAATIMUKSET
2. MISTÄ ASIASSA ON KYSE?
3. ASIAN TAUSTA
3.1 Säännöstaustasta
3.2 Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista
4. PERUSTELUT
4.1 Yleistä
4.2 Rakkolanjoen valikoituminen purkuvesistöksi
4.2.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
4.2.2. Ympäristölupahakemuksesta
4.3 Purkuvesistön veden laatu ja purkuvesistön tila
4.3.1 Haapajärven kunnostus, lisäveden johtaminen sekä toimenpiteet hajakuormituksen hillitsemiseksi
4.3.2 Haapajärven kunnostuksen, lisäveden johtamisen sekä hajakuormituksen hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuus vedenlaatuun
4.3.3 Puhdistamon vaihtoehtoratkaisun vaikutukset Rakkolanjoen veden laatuun
4.3.4 Meritaimenkanta
4.3.5 Vaihtoehtoisten purkupaikkojen ongelmallisuus
4.4 Aiempien, jo päättyneiden lupaprosessien ja niiden lopputuloksien virheellinen huomioiminen.
4.5 Kaavoitustilanne
4.6 Johtopäätökset
5. LOPUKSI
6. KIIREHTIMISPYYNTÖ
7. LIITELUETTELO
8. ALLEKIRJOITUS

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS HYVÄRISTÖNMÄEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON TOIMINNAN YMPÄRISTÖLUPAA KOSKEVASSA ASIASSA

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.5.2019 nro 19/0225/3

Valitusluvan hakija ja valittaja

Lappeenrannan Lämpövoima Oy
Asiamies ja prosessiosoite
Vesi- ja ympäristöpäällikkö Riitta Moisio
Lappeenrannan Lämpövoima Oy
PL 191, 53101 Lappeenranta
riitta.moisio [at] lreoy.fi
puh. 040-5689 654

I VALITUSLUPAHAKEMUS

ASIAN TAUSTA JA PERUSTEET VALITUSLUVAN MYÖNTÄMISELLE

1.1 Asian tausta

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 29.8.2016 nro 164/2016/2 myöntänyt ympäristöluvan Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon toiminnalle. Lupa koskee hakemuksen mukaisten Lappeenrannan asemakaavoitetun alueen yhdyskuntajätevesien, viemäröityjen teollisuusjätevesien, Lemin ja Taipalsaaren kuntien viemäröintialueiden jätevesien sekä puhdistamolle tuotavien sakokaivolietteiden ja muiden lietteiden käsittelyä puhdistamossa sekä käsiteltyjen jätevesien johtamista viemäriputkella vesistöön Rakkolanjoen yläosalle. Päätöksen mukaan toimintaa koskevat lupapäätöksestä ilmenevät lupamääräykset.

Yksityishenkilöt ja Haapajärven yhteisen vesialueen osakaskunnan hoitokunta ovat valittaneet aluehallintoviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.

Vaasan hallinto-oikeus on 28.5.2019 antamallaan päätöksellä  nro19/0225/3 kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n lupahakemuksen. Samalla hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta yksityishenkilöiden esittämän vaatimuksen, joka on koskenut Lappeenrannan kaupungin velvoittamista aloittamaan asiassa uusi suunnittelutyö valituksessa esitetyllä tavalla sekä hylännyt täytäntöönpanon kieltämistä koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus on lausunut, että asian näin päättyessä lausuminen muista muutoksenhakijoiden vaatimuksista ja vaatimusten tueksi esittämistä seikoista on rauennut.

1.2 Lain soveltamisen kannalta muut samanlaiset tapaukset tai oikeuskäytännön yhtenäisyys edellyttävät valitusluvan myöntämistä

Tehtyjen laajojen selvitysten perusteella (Lappeenrannan jätevesiratkaisumallit selvitys 2002 – 2004 ja ympäristövaikutusten arviointimenettely, YVA 2006) lupaa haettiin vuoden 2006 lopulla uudelle puhdistamolle Hyväristönmäelle, purkupaikkana Rakkolanjoki. Lupahakemuksen esityksenä kokonaisfosforin suhteen oli enintään 0,3 mg/l, tavoitearvolla enintään 0,2 mg/l. Tämä hakemus hylättiin Itä-Suomen ympäristölupaviraston 28.11.2007 päätöksellä sekä valituskäsittelyissä (Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2009, korkein hallinto-oikeus 4.1.2011). Päätöksen mukaan uusi lupahakemus muualle kuin Rakkolanjoen vesistöön oli tehtävä vuoden 2011 loppuun mennessä.

Vuonna 2011 lupaviranomaiseen jätetyn lupahakemuksen purkuvesistöksi esitettiin Vuoksea. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lupakäsittelyn aikana oli tehtävä uusi YVA-menettely (YVA 2012 – 2014). YVA-menettelyn seurauksena lupahakemus Vuokseen vedettiin pois. Uusi, nyt kysymyksessä oleva lupahakemus jätettiin lupaviranomaiseen loppuvuodesta 2014. Tässä lupahakemuksessa esitettiin purkua Hyväristönmäellä sijaitsevalta uudelta puhdistamolta Rakkolanjokeen aiempaa olennaisesti tiukemmilla luparajoilla (kokonaisfosfori enintään 0,1 mg/l).

Aikaisemman lupahakemuksen mukaiseen hankkeiseen verrattuna nyt käsiteltävänä olevassa lupahakemuksessa hanke on esitetty merkittävästi parannettuna jätevesipuhdistamoratkaisuna puhdistamon toimintaperiaatteiden ja erityisesti fosforiraja-arvon osalta. Lupahakemuksessa on esitetty fosforin pitoisuudeksi alle 100 µg/l, minkä tason katsotaan vaikuttavan purkuvesistön nykyistä tilaa parantavasti. Lupaa on haettu Suomen tiukimmalla fosforilupaehdolla. Aikaisemman lupahakemuksen käsittelemisen jälkeen on toteutettu uusi YVA-menettely ja nyt käsiteltävänä oleva lupahakemus on perustunut uuteen YVA-menettelyyn. Nyt käsiteltävänä olevan lupahakemuksen mukainen hanke on uusi myös siitä johtuen, että aiemman lupahakemuksen hylkäämisen jälkeen purkuvesistön veden laatu ja tila ovat parantuneet Haapajärven kunnostuksen, lisäveden johtamisen ja hajakuormituksen hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden tuloksena. Vesistön tilaa hoidetaan myös jatkossa.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n käsityksen mukaan aiemman lupahakemuksen mukaiseen hankkeiseen verrattuna nyt käsiteltävänä olevassa lupahakemuksessa on kyse oleellisesti eri hankkeesta, uudesta hankkeesta, jossa aikaisempien lupahakemusten hylkäämisen perusteet ovat keskeisiltä osin poistuneet.

Hallinto-oikeuden esittämät perustelut ”Jätevedet ylläpitävät jatkuvasti nykyisen purkuvesistön huonoa ekologista tilaa. Luvan haltija on jo vuonna 1993 annetussa lupapäätöksessä velvoitettu selvittämään jätevesien johtamista muuhun purkuvesistöön kuin Rakkolanjokeen. Purkuvesistön tarkkailututkimustulosten ja muun asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan on useasti katsottu, että pitkällä tähtäimellä Lappeenrannan kaupungin jätevesikuormitus Rakkolanjokeen on lopetettava. Luvan haltijan on näin ollen edellytetty varautuvan siihen, että tulevaisuudessa lupaa jätevesien johtamiseen Rakkolanjokeen ei enää voida myöntää.” ilmentävät kuitenkin sitä, että hallinto-oikeus ei ole arvioinut nyt käsittelyssä olevassa lupahakemuksessa esitettyä hanketta kokonaan uutena luvitettavana hankkeena.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan korkeimman hallinto-oikeuden tulisi linjata asiassa, että puhdistamon toimintaperiaatteita koskevat parannukset ja puhdistettujen jätevesien pitoisuutta koskevan lupaehdon tiukentaminen ovat sellaisia muutoksia verrattuna aiemmassa lupahakemuksessa esitettyyn hankkeeseen, että nyt kysymyksessä olevassa lupahakemuksessa tarkoitettua hanketta tulee arvioida täysin uutena luvitettavana hankkeena. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan valitusluvan myöntämiseen on olemassa hallintolainkäyttölain 2 luvun 13 §:n 2 momentin kohdan 1 mukainen peruste.

1.3 Asiassa tapahtunut ilmeinen virhe edellyttää valitusluvan myöntämistä

Hallinto-oikeuden päätöksessä on Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan asiavirheitä seuraavilta osin:

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ei ilmene lainkaan Lappeenrannan jätevesiratkaisun YVA-menettelyn 2014 ja yhteysviranomaisena Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen YVA-arviointiselostuksesta antaman lausunnon taikka siihen sisältyvän Venäjän viranomaisten vastauksen huomioiminen. YVA-menettelyn ja ELY-keskuksen arviointiselostuksesta antamaan lausunnon sekä Venäjän viranomaisten vastauksen mukaan Rakkolanjoki purkuvesistönä on perusteltu vaihtoehto. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan em. olennaisen selvityksen huomioimatta jääminen tai liian vähälle huomiolle jääminen YSL 48 §:n mukaisessa asian selvittämisessä ja YSL 49 §:n mukaisten ympäristöluvan myöntämisedellytysten arvioinnissa muodostaa hallinto-oikeuden päätökseen ilmeisen virheen.

Kuten edellä kohdassa 1.2 on kuvattu, hallinto-oikeus ei ole arvioinut nyt kysymyksessä olevassa lupahakemuksessa kuvattua hanketta täysin uutena luvitettavana hankkeena, vaan hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa nojautunut aiemmissa ympäristölupaprosesseissa kysymyksessä olleista hankkeesta esitettyihin tietoihin ja aiemmissa prosesseissa annettuihin päätöksiin. Sen sijaan nyt kysymyksessä olevassa lupahakemuksessa tarkoitettua paranneltua, uutta hanketta olisi tullut arvioida täysin aiemmista hankkeista erillisenä, uutena luvitettavana hankkeena. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan YSL 49 §:n mukaisten ympäristöluvan edellytysten arvioinnissa on tältä osin ilmeinen virhe.

Valitusasian käsitteleminen on kestänyt hallinto-oikeudessa lähes kolme vuotta. Sillä aikaa on saatu Rakkolanjoen ja Haapajärven vesistön tilasta tutkimustietoa, jonka perusteella on selvää, että Haapajärven kunnostus, lisäveden johtaminen Rakkolanjokeen ja hajakuormituksen hillitsemiseksi suoritetut toimenpiteet ovat kokonaisuutena vaikuttaneet vesistön tilaa parantavasti. Nämä tutkimustiedot on esitetty tässä valituskirjelmässä. Tutkimustiedot eivät ole olleet osana hallinto-oikeudessa suoritettua asian selvittämistä ja YSL 49 §:n mukaista ympäristöluvan edellytysten arviointia.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 29.3.2019 taltionro 1264 pysyttänyt voimassa Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen 10.11.2017 nro 17/0228/3, jolla Hyväristönmäen osayleiskaavan hyväksymistä koskenut Lappeenrannan kaupunginvaltuuston päätös 29.8.2016 § 81 on kumottu. Vaasan hallinto-oikeus on lausunut valituksenalaisen päätöksensä perusteluissa, että puhdistamoalueen kaavatilanne on epäselvä. Osayleiskaavaa koskeneen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen puhdistamoalueen kaavavalmistelua on kuitenkin jatkettu käynnistämällä maakuntakaavatyö sekä sisällyttämällä puhdistamoalue osaksi laajempaa osayleiskaava-aluetta, Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaavan 2030 eteläisen osa-alueen 2. vaihe. Alueen kaavallisen tilanteen eteenpäin viemiselle on selkeä, tästä valituskirjelmästä tarkemmin ilmenevä vaiheistus, josta hallinto-oikeudella ei ole ollut käytettävissään selvitystä.

Edellä kuvattujen vesistön tilaan koskevien tutkimustietojen ja kaavavalmistelun vaihetta koskevien tietojen huomiotta jääminen YSL 48 §:n mukaisessa asian selvittämisessä ja YSL 49 §:n mukaisten ympäristöluvan edellytysten arvioinnissa on osaltaan ollut tuottamassa sisällöllisesti virheellisiä johtopäätöksiä ja lopputuloksen hallinto-oikeudessa.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan valitusluvan myöntämiseen on olemassa hallintolainkäyttölain 2 luvun 13 §:n 2 momentin kohdan 2 mukainen peruste.

1.4 Muu painava syy edellyttää valitusluvan myöntämistä

Ympäristölupahakemuksen mukaisella Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamolla käsitellään noin 60.000 asukkaan jätevedet ja viemäriverkkoon liitetyt teollisuusjätevedet sekä puhdistamolla vastaanotetut sako- ja umpikaivolietteet. Puhdistamon asukasvastineluvun mitoitusarvo on 119.000 ja käsiteltävä jätevesimäärä on 20.000 m³/d. Jätevedet johdetaan Hyväristönmäen puhdistamolle siirtolinjaa pitkin Toikansuon nykyisen jätevedenpuhdistamon tontilta. Asiassa on kysymys suurehkon kaupungin jätevesien käsittelystä eli yhdyskuntahuollollisesti erittäin merkittävästä laitoksesta ja hankkeesta.

Lappeenrannan jätevesin käsittelyn YVA-menettelyssä tarkastellut purkuvesistövaihtoehdot ovat olleet

VE1purku Vuokseen

VE2a purku eteläiselle Saimaalle Joutsenon edustalle

VE2b purku eteläiselle Saimaalle Keskisenselälle

VE3 purku Pien-Saimaaseen (Kaukaanselkä)

VE4 purku Rakkolanjokeen

Käytännössä YVA-menettelyn jälkeen on ollut jäljellä vain kaksi mahdollista purkuvesistöä; nykyisinkin purkuvesistönä käytetty Rakkolanjoki (VE4) tai Suur-Saimaa Joutsenon edustalla (VE2a).

Ympäristövaikutusten arvioinnin sekä Lappeenrannan jäte- ja jätevesiratkaisujen elinkaariarvioinnin pohjalta Lappeenrannan kaupunginvaltuusto päätti 8.12.2014, että Lappeenrannan jätevesien uudelle jätevedenpuhdistamolle haetaan ympäristölupaa Hyväristönmäelle ja tehokkaasti puhdistetut jätevedet johdetaan Rakkolanjokeen.

Vesistöasiantuntija Vesi Eko Oy on tehnyt Haapajärven fosforitasetta koskevia laskelmia ja kuormitussimulaatioita 2000-luvun alusta lähtien. Näitä kuormitustarkasteluja koskeva Vesi Eko Oy:n muistio 19.6.2006 ”Lappeenrannan Haapajärven kuormitusmuutosten simulointi” on tämän kirjelmän liitteenä 1.  Muistion mukaan tehokkaasti puhdistetut jätevedet (fosforipitoisuus alle 0,1 mg/l) toimivat kuten samoin kuin muun muassa Saimaan kanavasta johdettavat lisävedet, laimentaen järveen tulevia ravinnerikkaita vesiä ja vähentäen mm. hajakuormituksen vaikutuksia. Sitä vastoin, mikäli puhdistamolta tulevat jätevedet johdettaisiin kokonaan pois, järven tila heikentyisi tehokkaaseen puhdistukseen verrattuna.

Kuormitustarkastelujen perusteella on siten todettu, että puhdistamolta tulevien vesimäärien väheneminen tai kokonaan poistuminen heikentäisi Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun tilannetta. Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenvaihtuvuus on hyvin tärkeää ylirehevälle vesistölle. Jos jätevesien johtaminen loppuisi, myös lisäveden johtaminen tulisi jossakin vaiheessa loppumaan. Tällöin joen ja järven vesimäärät ja veden vaihtuvuus oleellisesti huonontuisivat, mikä olisi suuri uhka vesistön tilalle. Vesimäärien väheneminen aiheuttaa suuremman riskin vesistön tilan parantamistavoitteen saavuttamiselle, kuin mitä aiheutuu tiukoin lupaehdoin johdetuista jätevesistä. Näin ollen asian ratkaisulla on merkittäviä ja laajakantoisia ympäristöllisiä vaikutuksia.

Nykyisen purkuvesistön Rakkolanjoen lisäksi muut 2012 – 2014 YVA:ssa käsitellyt purkuvesistövaihtoehdot ovat olleet Vuoksi ja Saimaan kolme eri vaihtoehtoa (Kaukaan selkä Keskisenselkä ja Joutsenon edusta).

Vuoksi-vaihtoehto on joen suurista virtaamista johtuen vesistövaikutusten kannalta paras vaihtoehto. Vuoksi on kuitenkin todettu YVA-menettelyn yhteydessä ei-toteuttamiskelpoiseksi, johtuen erityisesti poikkeustilanteiden hygieniariskistä Svetogorskin vedenhankintaan ja veden käyttöön Venäjällä. Pitkät siirtoviemärilinjat ovat myös ympäristövaikutusten ja riskienhallinnan kannalta haastavia.

Pien-Saimaan Kaukaanselkä tai Keskisenselkä vaarantavat vesienmuodostuman ekologisen tilatavoitteen saavuttamisen, mikä on vastoin vesienhoidon tavoitteita. Saimaan Joutsenon edustaa ei pidetä toteuttamiskelvottomana, mutta päästöjen laimentamiseksi purkupiste tulisi olla kuitenkin riittävän kaukana Suur-Saimaan alueella. Saimaa vaihtoehtoja pidetään sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta huonona ratkaisuna, ja on imagollisesti Lappeenrannan kannalta ristiriitainen.

Myös purkuvesistövaihtoehtotarkastelun näkökulmasta asian ratkaisulla on merkittäviä ja laajakantoisia ympäristöllisiä vaikutuksia.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös ohjaa puhdistettujen jätevesien johtamisen hakemuksen mukaisen vaihtoehdon VE4:n (purku Rakkolanjokeen) sijasta vaihtoehtoon VE2a (purku eteläiselle Saimaalle Joutsenon edustalle). Saimaassa purkupiste tulisi sijoittaa riittävän pitkälle Suur-Saimaan alueelle. Suur-Saimaa vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi erityisen pitkän puhdistetun jäteveden purkulinjan. Nykyinen viemäriverkosto ohjaa jätevedet keskitetysti Lappeenrannan nykyisen jätevedenpuhdistamon tontille Toikansuolle eli nykyisenä ja haettuna purkuvesistönä toimivan Rakkolanjoen suuntaan. Suur-Saimaan vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi puhdistamattoman jäteveden siirtoviemäreitä jo olemassa olevan kaupunki-infran läpi. Siirtoviemärit kulkisivat paikoin pohjavesialueiden kautta, olisivat osin rinnakkaisia ja edestakaisia sekä pitkiä ja näistä syistä riskienhallinnan kannalta haastavia. Suur-Saimaa vaihtoehto on edellä mainitusta johtuen luvanhakija ja hankkeen toteuttaja Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkökulmasta kustannusten kannalta lähes kohtuuton, useita kymmeniä miljoonia euroja investointikustannuksia lisäävä ratkaisu. Näin ollen asian ratkaisulla on luvanhakijalle erittäin suuri taloudellinen merkitys.

Asian laatu, merkittävyys sekä merkittävät ja laajakantoiset vaikutukset edellä esitellyistä näkökulmista muodostavat sellaisen painavan perusteen, jonka johdosta asiassa tulisi myöntää valituslupa. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan valitusluvan myöntämiseen on olemassa hallintolainkäyttölain 2 luvun 13 §:n 2 momentin kohdan 3 mukainen muu painava syy.

PYYNTÖ VALITUSLUVAN MYÖNTÄMISEKSI

Edellä esitetyillä perusteilla Lappeenrannan Lämpövoima Oy pyytää, että korkein hallinto-oikeus myöntää asiassa valitusluvan hallintolainkäyttölain 2 luvun 13 §:n 2 momentin mukaisesti.

II VALITUS

VAATIMUKSET

Lappeenrannan Lämpövoima Oy vaatii, että korkein hallinto-oikeus

kumoaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen 28.5.2019 numero 19/0225/3 siltä osin kuin päätöksellä on kumottu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös ja hylätty Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n lupahakemus; ja

ensisijaisesti tarvittaessa käsittelee ja ratkaisee asian myös niiden muutoksenhakijoiden hallinto-oikeudessa esittämien vaatimusten osalta, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa ja hylkää nämä vaatimukset sekä pysyttää voimassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 29.8.2016 nro 164/2016/2;

toissijaisesti vahvistaa Rakkolanjoen sopivaksi purkuvesistöksi ja palauttaa asian hallinto-oikeuden käsiteltäväksi niiden muutoksenhakijoiden hallinto-oikeudessa esittämien vaatimusten osalta, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa.

MISTÄ ASIASSA ON KYSE?

Asiassa on kysymys Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n ympäristölupahakemuksen mukaisen uuden, Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon toiminnasta ja erityisesti siitä, voidaanko puhdistetut jätevedet johtaa puhdistamolta Rakkolanjoen vesistöön sen jälkeen, kun ne on puhdistettu hakemuksessa esitetyllä tavalla nykyisen Toikansuon jätevedenpuhdistamon puhdistustulosta tehokkaammin.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n käsityksen mukaan korkeimman hallinto-oikeuden tulee arvioida asiassa, onko hallinto-oikeus päätynyt ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä arvioidessaan lain mukaiseen lopputulemaan.

Asian arvioimisen keskiössä ovat Rakkolanjoen vesistön tilaa ja vedenlaatua koskevat selvitykset, arvioinnit ja tiedot sekä se, onko hallinto-oikeus antanut näille selvityksille, arvioinneille ja tiedoille lain mukaisen merkityksen ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä arvioidessaan.

Asiaan liittyy myös kysymys siitä, mikä merkitys aiemmille, jo päättyneille ympäristölupaprosesseille ja niiden lopputuloksille voidaan antaa ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa nyt kysymyksessä olevan lupahakemuksen osalta.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n käsityksen mukaan korkeimman hallinto-oikeuden tulee arvioida myös se, onko hallinto-oikeus antanut puhdistamoalueen kaavoitustilanteelle oikeanlaisen merkityksen lupahakemuksen hylkäämistä koskevassa arvioinnissaan.

ASIAN TAUSTA

3.1 Säännöstaustasta

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Säännöksen 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:

1) terveyshaittaa;

2) merkittävää muuta ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;

3) ympäristönsuojelulain 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta;

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka

5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan ympäristöluvassa ja 115 d §:ssä tarkoitetussa ilmoituspäätöksessä on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 115 d §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännöksen 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski, 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle, 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta, 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus sekä 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

3.2 Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista

Hallinto-oikeus on esittänyt päätöksensä perusteluista ilmenevässä oikeudellisessa arvioinnissa muun ohella seuraavaa:

”Rakkolanjoki on toiminut puhdistettujen jätevesien purkuvesistönä 1950-luvulta lähtien. Asiassa saadun selvityksen mukaan Rakkolanjoki ja Haapajärvi ovat rehevöityneitä ja vesistön tila on erittäin huono. Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laatu ei ole juurikaan parantunut edellisen lupakäsittelyn jälkeen. Kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta vesistön tila ei ole parantunut vastaavasti. Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laadun parantaminen on edelleen välttämätöntä.

Jätevedet ylläpitävät jatkuvasti nykyisen purkuvesistön huonoa ekologista tilaa. Luvan haltija on jo vuonna 1993 annetussa lupapäätöksessä velvoitettu selvittämään jätevesien johtamista muuhun purkuvesistöön kuin Rakkolanjokeen. Purkuvesistön tarkkailututkimustulosten ja muun asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan on useasti katsottu, että pitkällä tähtäimellä Lappeenrannan kaupungin jätevesikuormitus Rakkolanjokeen on lopetettava. Luvan haltijan on näin ollen edellytetty varautuvan siihen, että tulevaisuudessa lupaa jätevesien johtamiseen Rakkolanjokeen ei enää voida myöntää.

Jätevesien tehokkaammasta käsittelystä huolimatta jätevesien pysyvästä johtamisesta Rakkolanjokeen aiheutuisi edelleen merkittävää vesistön pilaantumista. Lisäveden johtaminen tai Haapajärven kunnostus eivät ole lisänneet vesistön kuormitussietoa niin paljon, että jätevesien johtamista Rakkolanjokeen voitaisiin jatkaa hakemuksessa esitetyllä tavalla.

Kun otetaan huomioon lupahakemuksen mukaisen puhdistamon päästöjen suuri osuus Rakkolanjoen ja Haapajärven kuormituksesta, Rakkolanjoen ja Haapajärven tila ja vesistön virtaama, Rakkolanjoen alkuperäinen meritaimenkanta ja sen elvyttämiseksi tehdyt merkittävät toimenpiteet sekä se, että meritaimen on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, hallinto-oikeus katsoo, että jätevedenpuhdistamolla puhdistetut jätevedet aiheuttavat Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä ympäristönsuojelulain 49 §: ssä tarkoitettua merkittävää pilaantumista eikä suunniteltua purkuvesistöä voida pitää sopivana. Luvan myöntämiselle ei siten ole edellytyksiä. Näin ollen ja kun otetaan erityisesti huomioon puhdistamoalueen epäselvä kaavoitustilanne sekä se, että purkupaikka ja -vesistö ovat olennainen osa lupahakemusta, hallinto-oikeus katsoo, että lupahakemuksen muuttaminen sellaiseksi, että ympäristölupa toiminnalle voitaisiin myöntää, tarkoittaa luvan hakijan kannalta kokonaan uutta hanketta. Tämän vuoksi hakemusta ei palauteta lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, vaan Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n ympäristölupahakemus hylätään.”

PERUSTELUT

4.1 Yleistä

Hallinto-oikeuden päätöksessä on Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan asiavirheitä seuraavilta osin:

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ei ilmene lainkaan Lappeenrannan jätevesiratkaisun ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) 2014 ja yhteysviranomaisena Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen YVA-arviointiselostuksesta antaman lausunnon taikka siihen sisältyvän Venäjän viranomaisten vastauksen huomioiminen. YVA-menettelyn ja ELY-keskuksen arviointiselostuksesta antamaan lausunnon sekä Venäjän viranomaisten vastauksen mukaan Rakkolanjoki purkuvesistönä on perustelluin vaihtoehto. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan em. olennaisen selvityksen huomioimatta jääminen tai liian vähälle huomiolle jääminen YSL 48 §:n mukaisessa asian selvittämisessä ja YSL 49 §:n mukaisten ympäristöluvan myöntämisedellytysten arvioinnissa muodostaa hallinto-oikeuden päätökseen ilmeisen virheen.

Valitusasian käsitteleminen on kestänyt hallinto-oikeudessa lähes kolme vuotta. Sillä aikaa on saatu Rakkolanjoen ja Haapajärven vesistön tilasta tutkimustietoa, jonka perusteella on selvää, että Haapajärven kunnostus, lisäveden johtaminen Rakkolanjokeen ja hajakuormituksen hillitsemiseksi suoritetut toimenpiteet ovat kokonaisuutena vaikuttaneet vesistön tilaa parantavasti. Nämä tutkimustiedot on esitetty tässä valituskirjelmässä. Tutkimustiedot eivät ole olleet osana hallinto-oikeudessa suoritettua asian selvittämistä ja YSL 49 §:n mukaista ympäristöluvan edellytysten arviointia.

Tehokkaammin käsiteltyjen jätevesien johtaminen yhdessä lisäveden johtamisen ja edellä kuvattujen hajakuormituksen vähentämiseksi tehtävien toimien kanssa mahdollistaa vesistön tilan parantamisen sen nykytilasta. Vesistön tilan paraneminen parantaa myös Rakkolanjoessa esiintyvien kalojen elinmahdollisuuksia.

Hallinto-oikeus ei ole arvioinut nyt kysymyksessä olevassa lupahakemuksessa kuvattua hanketta täysin uutena luvitettavana hankkeena, vaan hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa nojautunut aiemmissa ympäristölupaprosesseissa kysymyksessä olleista hankkeesta esitettyihin tietoihin ja niissä prosesseissa annettuihin päätöksiin. Sen sijaan nyt kysymyksessä olevassa lupahakemuksessa tarkoitettua paranneltua, uutta hanketta olisi tullut arvioida täysin aiemmista hankkeista erillisenä, uutena luvitettavana hankkeena. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan YSL 49 §:n mukaisten ympäristöluvan edellytysten arvioinnissa on tältä osin ilmeinen virhe.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan puhdistamoalueen kaavoitustilannetta ei voida pitää epäselvänä hallinto-oikeuden esittämällä tavalla. Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan liitto jatkavat puhdistamohankkeen mahdollistavien kaavojen valmistelua maakuntakaavatyössä sekä yleiskaava- ja asemakaavatyössä tästä kirjelmästä tarkemmin ilmenevän vaiheistuksen mukaisesti.

Edellä kuvattujen vesistön tilaan koskevien tutkimustietojen ja kaavavalmistelun vaihetta koskevien tietojen huomiotta jääminen YSL 48 §:n mukaisessa asian selvittämisessä ja YSL 49 §:n mukaisten ympäristöluvan edellytysten arvioinnissa on osaltaan ollut tuottamassa sisällöllisesti virheellisiä johtopäätöksiä ja lopputuloksen hallinto-oikeudessa.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset edellytykset haetun ympäristöluvan myöntämiselle ovat olemassa ja lupa tulisi myöntää.

4.2 Rakkolanjoen valikoituminen purkuvesistöksi

4.2.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Lappeenrannan jätevesiratkaisun eri vaihtoehtoja on selvitetty laajasti sekä vuonna 2006 päättyneessä YVA-menettelyssä että viimeisimmässä, 2014 valmistuneessa YVA-menettelyssä. YVA-menettelyn yhteysviranomaisena ja alueellisena ympäristövalvontaviranomaisena toimivalla Kaakkois-Suomen ELY-keskuksella on ollut painoarvoltaan merkittävä ja vahva jätevesiratkaisua ohjaava rooli. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on lupahakemuksen liitteenä.

YVA-menettelyssä tarkastellut purkuvesistövaihtoehdot ovat olleet

VE1purku Vuokseen

VE2a purku eteläiselle Saimaalle Joutsenon edustalle

VE2b purku eteläiselle Saimaalle Keskisenselälle

VE3 purku Pien-Saimaaseen (Kaukaanselkä)

VE4 purku Rakkolanjokeen

YVA-menettelyssä mukana olleiden vaihtoehtojen lisäksi arviointiohjelmaa laadittaessa tarkasteltiin muitakin ratkaisumalleja, 

kuten yhdyskuntajätevesien käsittelyä teollisuuslaitosten kanssa taikka jätevesien purkua Saimaan kanavaan. Tehtyjen selvitysten ja kanavan osalta sen kunnossapidosta ja teknisestä hallinnoinnista vastaavalta taholta saadun lausunnon perusteella nämä vaihtoehdot eivät olleet toteuttamiskelpoisia, ja ne rajattiin pois YVA-ohjelman tarkastelusta.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on lopputulemana todettu, että ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella kaikki purkuvesistövaihtoehdot, puhdistamopaikat ja

siirto- ja purkulinjat ovat ympäristönäkökohtien kannalta toteutettavissa. Vaihtoehdoilla on kuitenkin eroja ympäristövaikutuksissa. Mikä tahansa vaihtoehto valitaankin toteutukseen, on jatkosuunnittelussa tarkennettava lähtötietoja ja otettava huomioon vaikutuksia lieventäviä

toimenpiteitä.

YVA-menettelyn yhteysviranomainen Kaakkois-Suomen ELY-keskus on antanut 23.9.2014 lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Koska hankkeen vaikutukset ulottuvat Venäjän puolelle, on ympäristöministeriö toimittanut Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeriölle Espoon sopimuksen mukaisesti YVA-selostuksen ja pyytänyt kannanottoa hankkeen Venäjälle ulottuvista ympäristövaikutuksista. Venäjän ulkoministeriö on lähettänyt Suomelle vastauksen, joka on huomioitu arviointiselostuksesta yhteysviranomaisen antamassa lausunnossa.

Vastauksessaan Venäjä on todennut, että koska ympäristövaikutusten arvioinnissa otetaan huomioon vaihtoehtojen kaikkien osien toteuttamisen ympäristövaikutukset, Rakkolanjoki -vaihtoehdon valinta vaikuttaa perustellulta. Suomennos Venäjän vastauksesta sisältyy yhteysviranomaisen lausuntoon 23.9.2014.

Yhteysviranomainen on ilmaissut lausunnossaan (s. 31) näkemyksenään, että puhdistettujen jätevesin johtaminen Vuokseen (VE1) lähelle valtakunnan rajaa Svetogorskin vedenottamon yläpuolelle ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto johtuen erityisesti poikkeustilanteiden hygieniariskistä Svetogorskin vedenhankintaan ja veden käyttöön Venäjällä.

Edelleen yhteysviranomainen on lausunut näkemyksenään, että Vaihtoehdot VE3 (purku Pien-Saimaaseen) ja VE2b (purku eteläiselle Saimaalle Keskisenselälle) ovat vastoin vesienhoidon tavoitteita. Jätevesien johtaminen Pien-Saimaan Kaukaanselälle tai Keskisenselälle vaarantaa vesimuodostuman ekologisen tilatavoitteen saavuttamisen. Jotta vesimuodostuman tila voisi nousta hyvään luokkaan, on nykyistä kuormitusta pienennettävä. Muita vesistön tilaa parantavia toimenpiteitä ei käytännössä ole tehtävissä.

Vaihtoehdon VE2a (purku eteläiselle Saimaalle Joutsenon edustalle) osalta yhteysviranomainen on todennut, että sitä ei voi pitää toteuttamiskelvottomana, mutta sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta ratkaisu olisi erittäin huono. Päästöjen laimentamiseksi purkupiste tulisi siirtää Joutsenon edustalta kauemmaksi erinomaisessa tilassa olevalle Suur-Saimaan alueelle. Vaihtoehtoon liittyy riskejä ja epävarmuustekijöitä.

Yhteysviranomainen on lausunnossaan todennut, että kaikissa Saimaan purkuvaihtoehdoissa vähäinen määrä vesiä kulkeutuu lähinnä talviaikana Vehkataipaleen pumppauksen johdosta Läntiselle Pien-Saimaalle. Vesistövaikutukset voivat olla häiriötilanteissa tai pitkällä aikavälillä YVA-selvityksessä esitettyä laaja-alaisempia ja kohdistua myös alueelle, josta otetaan Lappeenrannan kaupungin raakavettä sekä EU-uimarannoille. Lausunnon mukaan, mikäli jätevesien purkamista harkitaan Joutsenon edustalle, tulee Suur-Saimaan eteläosan erinomaisen tilan säilyttämiseksi ja toisaalta itäisen Pien-Saimaan tilan parantamiseksi ottaa käyttöön tehostettu tertiäärikäsittely tai muu sitä vastaava menettely muiden Saimaa-vaihtoehtojen tavoin.

Vaihtoehdon VE4 (purku Rakkolanjokeen) osalta yhteysviranomainen on lausunut seuraavaa: ”Rakkolanjoki-vaihtoehdossa (VE4) fosforikuormituksen on arvioitu vähenevän lähes 80 % uuden puhdistamon myötä. Syksyllä 2014 alkava lisäveden johtaminen parantaa vedenvaihtuvuutta ja pienentää jäteveden osuutta virtaamasta. Kalaston elinolosuhteet paranevat myös vedenlaadun osalta. Maatalouden kuormitus ja muu hajakuormitus ovat alueella suurta, eikä vesistö tule saavuttamaan hyvää ekologista tilaa, ellei myös hajakuormitusta saada ratkaisevasti alenemaan. Jätevesikuormituksen osuus vesistön kokonaiskuormituksesta vähenisi selvästi. Entistä paremmin puhdistetut jätevedet ja lisäveden johtaminen edistävät vedenvaihtuvuutta Haapajärvessä siten, että sisäinen kuormitus voi vähentyä ja vesistön tila parantuu. Vesistön tilaa on pyritty parantamaan myös Haapajärven kunnostustoimilla. Rakkolanjokea ja Haapajärveä ei saada hyvään tilaan yksinomaan jätevesiratkaisuun liittyvillä päätöksillä, ellei myös hajakuormitusta onnistuta vähentämään ja vesistön kunnostustoimia jatketa.”

Yhteysviranomainen on myös lausunut, että arviointiselostus on riittävä, se on tehty arviointiohjelman sekä yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon mukaisesti ja että se vastaa YVA-lain ja asetuksen vaatimuksia. Yhteysviranomaisen mukaan arviointiselostuksesta ilmenee hankkeen vaihtoehtojen keskeiset ympäristövaikutukset.

4.2.2. Ympäristölupahakemuksesta

Ympäristövaikutusten arvioinnin sekä Lappeenrannan jäte- ja jätevesiratkaisujen elinkaariarvioinnin pohjalta Lappeenrannan kaupunginvaltuusto päätti 8.12.2014, että Lappeenrannan jätevesien uudelle jätevedenpuhdistamolle haetaan ympäristölupaa Hyväristönmäelle ja tehokkaasti puhdistetut jätevedet johdetaan Rakkolanjokeen. Kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti Lappeenrannan Lämpövoima Oy hakijana toimitti Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamoa ja Rakkolanjokea purkuvesistönä koskevan ympäristölupahakemuksen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 19.12.2014.

Lupahakemuksen mukainen puhdistamo edustaa erittäin hyvää jäteveden puhdistustasoa (BAT+), jossa saavutetaan erittäin matala fosfori- ja typpipitoisuus, jolloin vältytään vesistöä heikentäviltä ravinnevaikutuksilta. Puhdistusprosessiin sisältyy jäteveden tehostettu jälkikäsittely ja hygienisointi ennen vesistöön johtamista.

Nykyistä tehokkaamman puhdistuksen seurauksena kuormitus vähenee huomattavasti nykyisestä, mikä on vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman 2016 – 2021 tavoitteiden mukaista. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa 2016 – 2021 on kirjattu, että Lappeenranta hakee uudelle puhdistamolle lupaa Hyväristönmäelle ja purkuvesistöksi Rakkolanjoki.

Verrattuna nykytilanteeseen uuden Hyväristönmäen puhdistamon kuormitus tulee laskemaan keskimääräisen kiintoaineen, biologisen happea kuluttavan aineen (BOD7atu) ja fosforin kuormituksen osalta noin 70–80 % sekä kemiallisen happea kuluttavan aineen ja typen kuormituksen osalta noin 10–20 %.

Uuden jätevedenpuhdistamon päätavoitteena on poistaa jäteveden fosfori mahdollisimman tehokkaasti. Fosfori poistetaan kemiallisen saostuksen avulla ja tehostetulla tertiäärikäsittelyllä on mahdollista saavuttaa hyvin korkea fosforinpoistoteho, jolloin fosforin jäännöspitoisuus on 0,1 mg/l (100 µg/l), joka on vesistössä nykyisin esiintyviä pitoisuuksia pienempi.

Tämä puhdistustaso tarkoittaa nykytilanteessa Suomen tiukinta lupaehtoa, jollaista ei tähän mennessä ole asetettu yhdellekään yhdyskuntajätevesien puhdistamolle. Nykykokemuksen perusteella, hyvän teknisen suunnittelun ja toteutuksen avulla tällainen lupaehto on realistisesti mahdollinen.

Uusi jätevedenpuhdistamo muuttaa jätevesien kuormitusosuuksia Haapajärvessä ja Rakkolanjoessa huomattavasti. Haapajärvessä jätevesien kuormitusosuus fosforin osalta pienenee 45 %:sta 14 %:iin ja Rakkolanjoessa 28 %:sta 7 %:iin. Typen osalta vaikutus on pienempi, muutamien prosenttien luokkaa.

Ympäristölupahakemuksessa on esitetty yksityiskohtaiset vesistövaikutusten arviointiin liittyvät pitoisuuslisäyslaskelmat ja mallinnukset. Niiden perusteella uuden puhdistamon vaikutukset näkyvät vesistössä huomattavasti alhaisempina ravinnepitoisuustasoina nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Parametrikohtaisten tarkasteluiden osalta ympäristölupahakemuksessa todetaan seuraavaa:

Nykyisellään Rakkolanjoen ja Haapajärven ekologinen tila on arvioitu huonoksi ja Haapajärven alapuolisen Rakkolanjoen tila välttäväksi. Pintavesityypille ominainen tyydyttävä tila vaatisi Rakkolanjoen yläosalla (pienet savimaiden joet) alle 100 µg/l:n ja Haapajärvessä (runsaskalkkiset järvet) alle 50 µg/l:n fosforipitoisuutta. Rakkolanjoen alaosalla myös hyvä tila on fosforin osalta (pitoisuus alle 60 µg/l) mahdollinen, mutta se edellyttäisi myös Haapajärven sisäisen kuormituksen vähentymistä.

Jätevesien puhdistuksen tehostamisella ja kunnostustoimenpiteillä on mahdollista merkittävästi parantaa Rakkolanjoen yläosan ja Haapajärven nykyistä, fosforipitoisuuden perusteella huonoa tilaa jopa tyydyttävälle tasolle. Sen sijaan typen osalta välttäväkin tila Haapajärvessä vaatisi alle 1600 µg/l:n pitoisuutta, jonka saavuttaminen ei laskelmien mukaan näytä mahdolliselta. Rehevyystaso määräytyy Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä fosforin perusteella, mutta typellä on rehevöitymiseen oma vaikutuksensa yhdessä fosforin kanssa. Typpikuormituksella on Haapajärvessä vaikutusta vesikasvillisuuteen, joka käyttää sedimenttiin varastoituneita ravinteita. Kokonaisuutena Rakkolanjoen ja Haapajärven tilan arvioidaan parantuvan uuden puhdistamon myötä.

Uuden puhdistamon kuormituksella fosforin pitoisuuslisäykset pienenevät suoraan suhteessa kuormituksen laskuun noin 80 %. Rakkolanjoen yläosalla pitoisuuslisäys olisi luokkaa 30 µg/l vaikutuksen laimentuessa Rakkolanjoen alaosalla lähellä rajaa noin tasolle 15 µg/l. Lisävedenjohtamisen laimentava vaikutus jätevesien aiheuttamaan fosforin pitoisuusnousuun olisi Rakkolanjoen yläosalla keskimäärin 3–7 µg/l ja alaosalla noin 2 µg/l. Koska Rakkolanjoen yläosan fosforitaso määräytyy pääosin jätevesien mukaan, on uuden puhdistamon veden laatua parantava vaikutus siellä hyvin huomattava.

Uuden puhdistamon kuormituksen aiheuttama typpilisäys olisi keskivirtaamatilanteessa Rakkolanjoen yläosalla noin 7 400 µg/l ja alaosalla noin 3 500 µg/l. Lisäveden johtamisen laimentava vaikutus alentaisi pitoisuuslisäyksiä vastaavasti tasolle 5 700 → 3 100 µg/l. Muodostuvat pitoisuudet ovat rehevälle vesistölle ominaisia. Fosforikuormituksen voimakas alentuminen suhteessa typpeen tulee vahvistamaan perustuotannon fosforirajoitteisuutta purkuvesistössä.

Uudella puhdistamolla kiintoainetta pystytään poistamaan hyvin tehokkaasti saostuksen ja jälkikäsittelyn avulla ja kiintoainekuormituksen aiheuttamia pitoisuuslisäyksiä voidaan pitää vesistössä vähäisenä, keskivirtaamatilanteessa Rakkolanjoen yläosalta alaosalle 1,6 → 0,8 mg/l. Saimaan kanavan lisävesi huomioiden pitoisuuden lisäys on pienimpien virtaamien aikana vähäinen. Kiintoainepitoisuuksien laskun voidaan arvioida vähentävän veden sameutta Rakkolanjoen yläosalla, mutta alempana vesistössä suoraa jätevesikuormitusta merkittävämpiä tekijöitä sameuden kannalta ovat Haapajärven rehevyys ja hajakuormitus.

Biologisen happea kuluttavan aineen (BOD7atu) kuormitusvaikutukset ovat vesistössä vähäiset sekä nykyisellä että erityisesti uudella puhdistamolla. Käytännössä uuden puhdistamon kuormituksen aiheuttama BOD-pitoisuuden lisäys on luonnonvesien tasolla, keskivirtaamatilanteessa Rakkolanjoen yläosalta alaosalle 1,0 → 0,5 mgO2/l, ja Saimaan kanavan lisävesi huomioiden noin 0,8 → 0,4 mgO2/l.

Kemiallisen hapenkulutuksen (CODCr) kuormitusvaikutukset vesistössä ovat myös melko vähäiset, sekä nykyisellä että erityisesti uudella puhdistamolla. Jätevedelle määritetyt CODCr-arvot (dikromaattihapetus) eivät ole verrannollisia vesistöstä mitattuihin CODMn-arvoihin (permanganaattihapetus). Vesistöstä mitatut kemiallisen hapenkulutukset CODMn) arvot ovat kasvavat Rakkolanjoen vesistössä alavirran suuntaan. Tähän vaikuttavat valuma-alueelta tulevat, lähinnä humusaineiden huuhtoumat.

Puhdistetut jätevedet desinfioidaan ja siten etenkin Rakkolanjoen yläosan sekä myös Haapajärven ja Rakkolanjoen alaosan veden hygieeninen laatu tulee merkittävästi paranemaan. Yhdyskuntajätevesistä johtuvaa hygieenistä haittaa ei uuden puhdistamon toimiessa enää muodostu.

Lupahakemuksessa esitetty fosforitaso perustuu vesistöasiantuntija Vesi Eko Oy:n 2000-luvun alkupuolella laatimaan Rakkolanjoen ja Haapajärven kuormituksensietokykyä ja kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia koskevaan simulointiin, liite 2. Vesi Eko Oy:n muistiossa vuodelta 2006 on todettu, että tehokkaasti puhdistetut jätevedet toimivat Pien-Saimaasta tai Saimaan kanavasta johdettavan lisäveden tavoin, koska tehokkaasti puhdistettujen jätevesien pitoisuudet olisivat selvästi Rakkolanjoen ja Haapajärvenkin pitoisuuksia alempia. Tehtyjen laskelmien mukaan tämä on mahdollista, kun puhdistamolta lähtevien fosforipitoisuuksien tasossa päästään alle 100 µg/l.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus on antanut Etelä-Suomen aluehallintovirastolle 11.9.2015 lausunnon ympäristölupahakemuksesta. Lausunnossaan ELY-keskus on yksiselitteisesti (s. 5) todennut, että ”--- Hyväristönmäen uuden jätevedenpuhdistamon toiminta ja puhdistettujen jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen täyttää ympäristönsuojelulain 527/2014 49 §:n mukaiset edellytykset ympäristöluvan myöntämiselle ---.”

ELY-keskuksen lausunnossa on esitetty (s. 5) puhdistettujen jätevesien vesistövaikutuksista seuraavaa:

”Lausunnonantajan mielestä purkuvesistön tila on hakemuksessa esitetty hyvin ja monipuolisesti. Vesistön ekologinen tilaluokitus on esitetty oikein ja se perustuu uusimpaan luokitukseen, joka tullaan esittämään valmisteilla olevassa vesienhoitosuunnitelmassa 2016 – 2021. Rakkolanjoen yläosa ja Haapajärvi ovat huonossa ekologisessa tilassa ja Rakkolanjoen alaosa välttävässä ekologisessa tilassa.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat –vastuualueen mielestä jätevesien johtaminen hyvin käsiteltyinä Rakkolanjokeen on vesienhoidon tavoitteiden mukaista, koska purkuvesistön tilan parantamistavoite ei ole ristiriidassa uuden puhdistamon hyvin käsiteltyjen jätevesien kanssa. Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenvaihtuvuus on hyvin tärkeää ylirehevälle vesistölle. Jos jätevesien johtaminen loppuisi, myös lisäveden johtaminen tulisi jossakin vaiheessa loppumaan. Tällöin joen ja järven vesimäärät ja veden vaihtuvuus oleellisesti huonontuisivat, mikä olisi suuri uhka tilalle. Vesimäärien väheneminen aiheuttaa suuremman riskin vesistön tilan parantamistavoitteen saavuttamiselle, kuin mitä aiheutuu tiukoin lupaehdoin johdetuista jätevesistä.”

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 29.8.2016 perusteluissa todetaan, että ”Kun otetaan huomioon Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon ja sen ympäristön tila ja käyttö, jätevesien käsittelystä tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.”

Aluehallintoviraston luvan myöntämisen perusteluissa todetaan, että ”Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan jätevesien tehokkaan puhdistuksen seurauksena Rakkolanjokeen ja Haapajärveen kohdistuva jätevesikuormitus vähenee nykyisestä. Kuormituksen väheneminen vaikuttaa yhdessä vesistöalueen kunnostustoimien, kuten rantakasvien niiton ja raivaamisen sekä lisäveden johtamisen kanssa myönteisesti joki- ja järviluontoon. Jätevesistä aiheutuneet kalataloudelliset haitat lievenevät Haapajärvellä pidemmällä aikavälillä, ja Rakkolanjoen alaosalla lohikalojen lisääntymisolosuhteet paranevat nykyisestä. Jätevesien johtamisesta ei aiheudu haitallisia vaikutuksia Haapajärven Natura-alueeseen. Kuormitus on kuitenkin suurempaa kuin tilanteessa, jossa jätevedet olisi johdettu muualle kuin Rakkolanjokeen. Kalataloudellisten haittojen ehkäisemiseksi on määrätty kalatalousmaksu.”

Lisäksi aluehallintoviraston perusteluissa todetaan, että ”Vuosille 2016-2021 laaditun Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Rakkolanjoen yläosa ja Haapajärvi ovat huonossa ja Rakkolanjoen alaosa välttävässä ekologisessa tilassa johtuen Lappeenrannan kaupungin puhdistettujen jätevesien ja voimaperäisen maatalouden vesistön sietokyvyn ylittäneen kuormituksen aiheuttamasta ylirehevöitymisestä. Haapajärven on arvioitu olleen luonnontilaisenakin lievästi rehevä. Haapajärven kunnostamisen jälkeen vesistön tila on hieman parantunut, mutta tilan arvioiminen edellyttää pitempää aikaa. Rakkolanjoen vesi on rehevyydestään huolimatta kelvollista kaloille. Joen koskissa Suomen puolella on rapua ja Venäjän puoleisella Rakkolanjoen alaosalla on luontaisesti lisääntyvä meritaimen- ja lohikanta. Vesienhoitosuunnitelman mukaan vesimuodostumien hyvän tavoitetilan saavuttamisajankohdaksi on arvioitu vuosi 2021. Suunnitelmassa on esitetty toteutettavaksi vanhoja laitoksia korvaavia uusia jätevedenpuhdistamoja ja uudenveroisiksi peruskunnotetavia käyttöön jääviä puhdistamoja.”

Edelleen perustelujen mukaan ”Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon rakentaminen Toikansuon jätevedenpuhdistamon korvaajaksi on Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukainen toimenpide. Lupamääräysten mukainen toiminta ei vaikeuta Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosille 2016-2021 esitettyjen tavoitteiden saavuttamista eikä Suomen merenhoitosuunnitelma toimenpideohjelman vuosille 2016-2021 esitettyjen tavoitteiden saavuttamista, sillä lupamääräysten mukainen fosforinpoistovaatimus puhdistamolla on toimenpideohjelmassa edellytetyllä tasolla.”

4.3 Purkuvesistön veden laatu ja purkuvesistön tila

4.3.1 Haapajärven kunnostus, lisäveden johtaminen sekä toimenpiteet hajakuormituksen hillitsemiseksi

Jätevesien lisäksi ison osan Haapajärvi-Rakkolanjoen vesistökuormituksesta muodostaa maatalouden kuormitus ja muu valuma-alueen hajakuormitus. Rakkolanjokea ja Haapajärveä ei saada hyvään tilaan yksinomaan jätevesiratkaisuun liittyvillä päätöksillä, ellei myös hajakuormitusta onnistuta vähentämään ja vesistön kunnostustoimia jatketa. Tähän mennessä Haapajärvellä sekä Rakkolanjoella ja Rakkolanjoen-Haapajärven valuma-alueella on tehty jo merkittäviä kunnostustoimenpiteitä.

Haapajärven kunnostus

Haapajärven kunnostus toteutettiin kuivattamalla yli puolet järvestä vuosina 2011-2013. Kuivattamisen yhteydessä järven suualueella ruopattiin noin 30 000 m3 pohjasedimenttiä, niitettiin kasvillisuutta noin 32 000 m3, poistettiin kaloja ja perattiin Rakkolanjokea noin 5,3 km pituudelta.  Järven pohjan tiivistymistä tehostettiin talvella 2013 tamppaamalla sekä pumppaamalla vettä jään päälle jääpeitteen vahvistamiseksi ja painon lisäämiseksi. Rakkolanjoen Jussilankoskeen järven luusuaan rakennettiin pato vedenkorkeuden säätämiseksi. Rakkolanjoen alaosan koskialueita kunnostettiin vuonna 2013 lohikalojen nousun mahdollistamiseksi sekä lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi.

Lisäveden johtaminen

Lisäveden johtaminen Saimaan kanavasta Rakkolanjokeen on käynnistynyt loppuvuodesta 2014. Lisäveden johtamiselle on Itä-Suomen ympäristölupaviraston 16.10.2009 (nro 115/09/2) Lappeenrannan kaupungille myöntämä ja sittemmin Etelä-Suomen aluehallintoviraston 5.2.2014 (nro 19/2014/2) muutoksella Lappeenrannan Energiaverkot Oy:lle siirretty ympäristölupa.

Lisävettä johdetaan Saimaan kanavasta Vehkasuonojaan 0 - 500 l/s Rakkolanjoen virtaamasta riippuen. Lisäveden johtaminen tapahtuu painovoimaisesti, ja määrää säädellään vedenkorkeuden mittausasemien perusteella venttiilien säätöasemalla.

Toimenpiteet Haapajärven-Rakkolanjoen valuma-alueella

Hajakuormituksen vähentämiseksi Haapajärven valuma-alueelta on teetetty Vesi-Eko Oy:llä Haapajärven hajakuormituksen vähentämisen yleissuunnitelma (Vesi-Eko Oy 2016). Suunnitelmassa esitetään keinoja ja toimenpiteitä haja-asutuksen, maa- ja metsätalouden sekä hulevesien aiheuttaman hajakuormituksen vähentämiseksi. Yleissuunnitelman yhteydessä on alueen asukkaille ja viljelijöille tarjottu neuvontaa ja ohjausta vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi. Vuosina 2016-2017 järjestettiin  kahdeksan neuvontatilaisuutta eri puolilla valuma-aluetta.

Rakkolanjoen valuma-alueelle on rakennettu yhdeksän kosteikkoa vähentämään ulkoista kuormitusta. Haapajärven vesialueen niittoja on kunnostuksen jälkeen toteutettu vuosina 2015 ja 2016 koko järven vesikasvistoalueilla. 

Haapajärven kalaston hoitoon liittyen on toteutettu käyttö ja hoitosuunnitelma vuosille 2015 - 2020.

Haapajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiohjelman Etelä-Suomen rannikkoalueen kansainvälisesti arvokkaisiin kohteisiin. Haapajärvi on myös EU:n NATURA 2000 -verkoston lintudirektiivin (2009/147/EY) mukainen erityissuojelualue (SPA). Lintuvesiohjelma on ympäristöministeriön laatima valtakunnallinen suojeluohjelma. Lintuvesien suojeluohjelman tavoitteena on säilyttää 287 lintuvesikohdetta mahdollisimman luonnontilaisina. Ohjelma on vahvistettu valtioneuvoston periaatepäätöksellä.

Haapajärven Natura-alueelle on erikseen teetetty Natura-alueen käyttö ja hoitosuunnitelma (Faunatica 2016). Suunnitelma on Natura-alueen hoitoa ohjaava toimintasuunnitelma, jolla pyritään pitkäjänteisesti ohjaamaan alueella tehtäviä toimenpiteitä alueen säilyttämiseksi Natura-päätöksen mukaisena. Suojelutavoitteen toteutumiseksi tarvitaan riittävä virtaama veden vaihtuvuuden varmistamiseksi ja umpeenkasvun ehkäisemiseksi.

Lappeenrannan kaupungin jätevesien johtaminen muualle, kuin Rakkolanjokeen voi aiheuttaa sen, että järven rehevöityminen lisääntyy, jolloin lintuvesiarvo heikkenee edelleen. Vesi-Eko Oy:n tarkastelujen (muistio 19.6.2006 ja raportti 25.6.2019) mukaan puhdistettujen jätevesien laskeminen Haapajärveen parantaa järven veden laatua kun taas vesien laskun lopettaminen voi johtaa rehevöitymiskehityksen huonontumiseen. Veden laadun paraneminen nykyisestä parantaa Haapajärven NATURA-arvoa, koska tällä hetkellä korkea rehevyystaso heikentää näkösyvyyttä niin paljon, että se haittaa monia järvelle potentiaalisia lintulajeja.

Suomen ympäristökeskus on käynnistänyt SEVIRA hankkeen, johon kuuluu myös Rakkolanjoen valuma-alue. Hankkeessa toimitaan kolmen Suomen ja Venäjän raja-alueen joen alueella. Niiden tilan seurantaa ja datan laatua parannetaan uusilla laitteilla ja näytteenoton koulutuksella, kehitetään mallinnusta sekä osallistetaan alueen asukkaita kysymällä heidän näkemyksiään lähivesistöistä ja edistetään kansalaisseurantaa. Tuloksena on näiden valuma-alueiden vesien tilan parantamisen tiekartta paikallisille päättäjille.

4.3.2 Haapajärven kunnostuksen, lisäveden johtamisen sekä hajakuormituksen hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuus vedenlaatuun

Lappeenrannan Lämpövoima Oy on teettänyt vesistöasiantuntija Vesi Eko Oy:llä tilannearvioinnin kunnostustoimenpiteiden (Haapajärven kunnostus, lisävedenjohtaminen ja hajakuormituksen hillitsemiseksi toteutetut toimenpiteet) vaikutuksesta Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitykseen. Vesi Eko Oy:n raportti ”Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000 – 2018” on tämän kirjelmän liitteenä 3.

Haapajärven kuivatus toteutettiin käytännössä kesän 2012 ja kevään 2013 aikana. Lisäveden johtaminen Saimaan kanavasta Rakkolanjoen  yläosaan käynnistyi vuoden 2014 lopussa.

Vesi Eko Oy:n raportin mukaan kunnostustoimenpiteiden jälkeen, vuosina 2015 – 2018 havaitut kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet Haapajärvellä suurusluokkaa 30 % aiempaa pienempiä. Haapajärven kesäaikaiset fosforipitoisuudet ovat laskeneet tasolta 250-350 ug/l tasolle 150-200 ug/l, vuoden 2018 korkeita arvoja lukuun ottamatta. Vuosina 2013 – 2018 ei esiinny aiempien vuosien tapaisia ääriarvoja (400-500 ug/l). Haapajärven keskipitoisuus oli 2000 – 2010 188 ug/l (177 havaintoa, vaihteluväli 40-510 ug/l) ja vastaavasti 2015 – 2018 keskipitoisuus oli 134 ug/l (60 havaintoa, vaihteluväli 44-260 ug/l).

Raportissa todetaan, että Haapajärven veden laatu on parantunut kunnostustöitä edeltävään (2012) verrattuna merkittävästi. Järvi on edelleen ylirehevä, kuten nykyinen kuormitus ja lisävesimäärä yms. huomioiden voidaan olettaakin. Tehtyjen kunnostustöiden vaikuttavuus on kuitenkin ollut hyvä.

Haapajärven virkistyskäyttäjien kannalta tilanne ei välttämättä ole korjaantunut vastaavalla tavalla. Haapajärven klorofyllipitoisuudet ovat edelleen erittäin korkeita, ja vesi on käytännössä vihreätä tiettyyn aikaan kesästä. Klorofyllin keskipitoisuus on kuitenkin laskenut noin 35 % (2000 – 2010 ka. 126 ug/l, 2015 – 2018 ka 81 ug/l). Viimeisten vuosien aikana ei myöskään ole mitattu klorofyllin ääripitoisuuksia (>200 ug/l) kuten vielä 2000-luvun alussa.

Sama parantunut trendimuutos kuin Haapajärvessä, on raportin mukaan havaittavissa myös Haapajärven alapuolisella Rakkolanjoella. Kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvot olivat 2000 – 2010 176 ug/l (45 havaintoa, vaihteluväli 57-390 ug/l) ja vuosina 2015 – 2018 101 ug/l (47 havaintoa, vaihteluväli 52-210 ug/l). Pitoisuuden lasku on siten ollut havainnoista laskettuna yli 40 %.

Raportissa todetaan, että Rakkolanjoen yläosalla, Haapajärven yläpuolella kokonaisfosforin keskiarvo on ollut 2000 – 2010 167 ug/l  ja viimeisten vuosien 2015 – 2018 aikana 127 ug/l. Jos tuloksista poistetaan poikkeukselliset vuoden 2005 korkeat arvot, oli keskipitoisuus 2000 – 2010 151 ug/l. Viime vuosien Haapajärveen tulevien vesien pitoisuudet ovat siten olleet noin 16 % aiempaa pienempiä.

Raportin mukaan lisävesivirtaamalla noin 250 l/s (joka on v. 2015 – 18 toteutunut lisävesimäärä) on vuonna 2006 tehtyjen laskelmien mukaan arvioitu Haapajärven fosforipitoisuuden laskevan noin 12 %. Tuolloisessa mallinnuksessa ei simuloitu kunnostustöiden vaikutuksia, ainoastaan lisäveden johtamisen vaikuttavuutta. Vesistötarkkailuiden tulosten mukaan muutos järveen tulevien vesien pitoisuudessa on ollut luokkaa 16 %, ollen hyvin linjassa 2006 laadittujen laskelmien kanssa. Raportin mukaan on tehtävissä tulkinta, että nykyinen lisävesien määrä on pienehkö, ja siten muutokset Haapajärven yläpuolisella Rakkolanjoen osuudella ovat jääneet vähäisiksi, joskin suuruusluokaltaan odotetun kaltaisiksi.

Vesi Eko Oy:n raportin johtopäätösten mukaan edellä mainitusti on osoitettu, että sekä Haapajärven että sen alapuolisen Rakkolanjoen fosforipitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi aikaisempaan verrattuna.

4.3.3 Puhdistamon vaihtoehtoratkaisun vaikutukset Rakkolanjoen veden laatuun

Siinä tapauksessa, että puhdistamovesiä ei johdettaisi Rakkolanjoen vesistöön, sillä olisi merkittäviä vaikutuksia virtaamaan joessa ja viipymään järvessä.

Vesi Eko Oy:n laatimien tarkastelujen (muistio 19.6.2006, liitteenä 2 ja raportti 25.6.2019, liitteenä 3) perusteella on todettu, että hyvin puhdistetut jätevedet toimivat Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä laimentavasti. Sitä vastoin puhdistamolta tulevien vesimäärien väheneminen tai kokonaan poistuminen heikentäisi Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun tilannetta.

Vesistötarkastelujen mukaan johdettaessa Rakkolanjoen vesistöön puhdistettuja jätevesiä, joiden luparaja on enintään 100 ug/l, vesistön tila paranee. Mikäli puhdistettujen jätevesien johtaminen lopetetaan Rakkolanjokeen kokonaan, poistuu purkuvesistöstä vesimäärä n. 16.000 m³/d. Vesimäärän poistuminen johtaa viipymien kasvuun ja Haapajärveä mahdollisiin ongelmiin veden laadussa. Lupahakemuksen mukaisen suunnitellun puhdistamon kautta johdettavilla vesillä saadaan aikaan merkittävä paraneminen sekä Rakkolanjoen että Haapajärven tilassa. Vesistön virtaaman vähenemisellä on haitallinen vaikutus vesistön tilaan. Näin tapahtuu, jos puhdistettujen, uuden puhdistamon myötä entistä paremmin puhdistettujen jätevesien purkaminen vesistöön lopetetaan. Uuden jätevedenpuhdistamon myötä Rakkolanjoen tilanne paranisi ja todennäköisesti myös Haapajärven ravinnepitoisuudet laskisivat merkittävästi.

Myös Kaakkois-Suomen ELY-keskus on ympäristölupahakemusta koskevassa lausunnossaan 11.9.2015 tuonut esille, että Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenvaihtuvuus on hyvin tärkeää ylirehevälle vesistölle. Jos jätevesien johtaminen loppuisi, myös lisäveden johtaminen tulisi jossakin vaiheessa loppumaan. Tällöin joen ja järven vesimäärät ja veden vaihtuvuus oleellisesti huonontuisivat, mikä olisi suuri uhka tilalle. Vesimäärien väheneminen aiheuttaa suuremman riskin vesistön tilan parantamistavoitteen saavuttamiselle, kuin mitä aiheutuu tiukoin lupaehdoin johdetuista jätevesistä.

4.3.4 Meritaimenkanta

Meritaimenkannan elpyminen ja esiintyminen Rakkolanjoessa on hyvä asia. Meritaimenkannan esiintymiseen Rakkolanjoessa liittyvät hallinto-oikeuden perustelut vaikuttavat kuitenkin epäloogisilta ja ristiriitaisilta. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:llä tai Lappeenrannan kaupungilla ei ole tiedossa, että merestä nousevaa meritaimenta esiintyisi Rakkolanjoessa Suomen puolella. Tästä ei ole löytynyt dokumentaatiota. Mikäli meritaimenta esiintyy Rakkolanjoessa Suomen puolella, niin se on suhteellisen uusi ilmiö. Venäjän puolella on ollut nousuesteitä, jotka ovat estäneet kalojen nousua Suomen puolelle. Niitä on poistettu tai ne ovat luontaisesti poistuneet viime vuosina. Saatujen tietojen mukaan meritaimenta esiintyy toistaiseksi vain Venäjän puolella, mikä johtuu vielä edelleen jäljellä olevista nousuesteistä. Ennen nousuesteiden rakentamista on todennäköistä, että Rakkolanjoki on ollut meritaimenen ja merilohen lisääntymispaikkoja. Nousuesteiden rakentamisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta niiden rakentaminen on tapahtunut arviolta 50 – 100 vuotta sitten.

Rakkolanjokeen Suomen puolella on tehty merilohi-istutuksia, mitkä ovat toteutuneet menestyksellisesti. Rakkolanjokeen istutettuja kaloja on saatu Suomenlahdella pyydystettyä suurikokoisina. Kalojen istutusten onnistuminen nykytilaisessa vesistössä osoittaa, että kalanpoikasten selviytyminen ja kasvu on mahdollista nykyisen Rakkolanjoen olosuhteissa. Olosuhteet paranevat, kun vesistöön johdetaan uudelta jätevedenpuhdistamolta nykyistä paremmin puhdistettua jätevettä. Tilanteessa, jossa jätevesivirtaama poistuu, veden virtaaman vähentyminen ja vesistön rehevöityminen voi heikentää kalojen elinmahdollisuuksia sekä kutusoraikkojen tilaa ja vaikeuttaa mahdollisesti jossakin vaiheessa Suomen puolelle nousevien kalojen lisääntymistä.

Näyttää siltä, että jätevesilupahakemuksen hylkäämisen perustelu meritaimenkannan esiintymiseen viitaten perustuu Venäjän puolella tehtyihin havaintoihin. Vaikuttaa siltä, että Vaasan Hallinto-oikeus ei ole selvittänyt tarkemmin tilannetta.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy ja Lappeenrannan kaupunki selvittävät vaelluskalahavaintoja koskevia tietoja vielä tarkemmin muun muassa Suomen Ympäristökeskuksen tietokannoista tai muista mahdollisista lähteistä. Tämän valituslupahakemus- ja valituskirjelmän jättämiseen mennessä ei riittävän kattavaa tietoa vaelluskalojen tilanteesta ole saatu. Lappeenrannan Lämpövoima Oy varaa mahdollisuuden täydentää tätä kirjelmää meritaimenen esiintymistä koskevien tietojen ja niiden perusteella tehtävien johtopäätösten osalta. Edellä esitetyt tiedot perustuvat RIFCI hankkeen kalastoraporttiin vuodelta 2013.

4.3.5 Vaihtoehtoisten purkupaikkojen ongelmallisuus

Vesistöihin ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat keskeisellä sijalla, kun YVA:ssa käsitellään jätevesien puhdistamista ja puhdistettujen jätevesien johtamista vesistöön. Purkuvesistövalinnassa on huomioitava Lappeenrannan sijainti rajan välittömässä läheisyydessä. Tämä tarkoittaa, että rajavesistökomissiolla on merkittävä vaikutus päätöksentekoon niissä toimenpiteissä, joiden vaikutukset kohdistuvat vesistöalueisiin.

Nykyiseen Rakkolanjoki-ratkaisuun ovat ohjanneet erityisesti alueen erityispiirre rajavesistönä ja vesienhoidon tavoitteiden periaatteet. Nämä näkökohdat on tuotu esiin myös ELY-keskuksen viimeisimmissä YVA:aan ja ympäristölupahakemukseen liittyneissä lausunnoissa.

Nykyisen purkuvesistön Rakkolanjoen lisäksi muut 2012 – 2014 YVA:ssa käsitellyt purkuvesistövaihtoehdot ovat Vuoksi ja Saimaan kolme eri vaihtoehtoa (Kaukaan selkä Keskisenselkä ja Joutsenon edusta).

Vuoksi-vaihtoehto on joen suurista virtaamista johtuen vesistövaikutusten kannalta paras vaihtoehto. Vuoksi on kuitenkin todettu YVA-menettelyn yhteydessä ei-toteuttamiskelpoisena, johtuen erityisesti poikkeustilanteiden hygieniariskistä Svetogorskin vedenhankintaan ja veden käyttöön Venäjällä. Pitkät siirtoviemärilinjat ovat myös ympäristövaikutusten ja riskienhallinnan kannalta haastavia.

Pien-Saimaan Kaukaanselkä tai Keskisenselkä vaarantavat vesienmuodostuman ekologisen tilatavoitteen saavuttamisen, mikä on vastoin vesienhoidon tavoitteita. Saimaan Joutsenon edustaa ei pidetä toteuttamiskelvottomana, mutta päästöjen laimentamiseksi purkupiste tulisi olla kuitenkin riittävän kaukana Suur-Saimaan alueella. Saimaa vaihtoehtoja pidetään sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta huonona ratkaisuna, ja on imagollisesti Lappeenrannan kannalta ristiriitainen. Suur-Saimaan vaihtoehto toteuttaminen edellyttäisi jo olemassa olevan kaupunki-infran läpi, paikoin pohjavesialueiden kautta kulkevia rinnakkaisiakin ja pitkiä, osin edestakaisia ja riskienhallinnan kannalta haastavia puhdistamattoman jäteveden siirtoviemäreitä, sekä myös huomattavan pitkän puhdistetun jäteveden purkulinjan. Tämä on hankkeen toteuttajan kannalta nähtävissä kustannustenkannalta lähes kohtuuttomaksi, useita kymmeniä miljoonia investointikustannuksia lisääväksi ratkaisuksi.

Saimaa-vaihtoehto nähdään paikallisesti imagollisesti ja sosiaalisesti epäedullisena ratkaisuna. Hankkeella on merkityksensä Saimaa-vaihtoehdossa huomattavasti laajempaan väestömäärään kuin Rakkolanjoki-vaihtoehdossa. 

Puhdistamohankkeen osalta on ilmeistä, että varsinaisesti myönteisiä ympäristövaikutuksia ei voida missään vaihtoehdossa todeta. Kun kuitenkin verrataan jätevedenpuhdistuksen tehostamisella saatavaa hyötyä nykyisen purkuvesistön Rakkolanjoen-Haapajärven tilassa, voidaan tämän purkuvesistön osalta puhua myönteisestäkin vesistövaikutuksesta, vaikka jäljelle jäävän päästön vaikutus on edelleen haitallinen. Toisin sanoen puhdistettujen vesien purkaminen Rakkolanjoen vesistöön parantaa tämän vesistön tilaa, kun taas niiden purkaminen Suur-Saimaaseen heikentää Suur-Saimaan erinomaisessa tilassa olevan vesistön tilaa.

4.4 Aiempien, jo päättyneiden lupaprosessien ja niiden lopputuloksien virheellinen huomioiminen

Hallinto-oikeus on päätöksensä perustelujen osiossa ”Oikeudellinen arviointi” lausunut muun ohella, että ”Jätevedet ylläpitävät jatkuvasti nykyisen purkuvesistön huonoa ekologista tilaa. Luvan haltija on jo vuonna 1993 annetussa lupapäätöksessä velvoitettu selvittämään jätevesien johtamista muuhun purkuvesistöön kuin Rakkolanjokeen. Purkuvesistön tarkkailututkimustulosten ja muun asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan on useasti katsottu, että pitkällä tähtäimellä Lappeenrannan kaupungin jätevesikuormitus Rakkolanjokeen on lopetettava. Luvan haltijan on näin ollen edellytetty varautuvan siihen, että tulevaisuudessa lupaa jätevesien johtamiseen Rakkolanjokeen ei enää voida myöntää.”

Edellä olevat hallinto-oikeuden esittämät perustelut ilmentävät sitä, että hallinto-oikeus ei ole arvioinut nyt käsittelyssä olevassa lupahakemuksessa esitettyä hanketta kokonaan uutena luvitettavana hankkeena. Lappeenrannan Lämpövoima Oy pitää tätä hallinto-oikeuden arvioinnin lähtökohtaa virheellisenä seuraavista syistä:

Vesioikeuden 1993 myöntämä vesilupa on ollut tarkistettavana 2000-luvun alussa (Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös 23.32001, Vaasan hallinto-oikeuden päätös 15.1.2002 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 15.8.2003). Päätösten perusteella oli käynnistettävä suunnittelutyö vesien johtamiseksi muualle kuin Rakkolanjokeen ja tehtävä uusi lupahakemus vuoden 2006 loppuun mennessä.

Tehtyjen laajojen selvitysten perusteella (Lappeenrannan jätevesiratkaisumallit selvitys 2002 – 2004 ja YVA 2006) lupaa haettiin vuoden 2006 lopulla uudelle puhdistamolle Hyväristönmäelle, purkupaikkana Rakkolanjoki. Lupahakemuksen esityksenä kokonaisfosforin suhteen oli enintään 0,3 mg/l, tavoitearvolla enintään 0,2 mg/l. Tämä hakemus hylättiin Itä-Suomen ympäristölupaviraston 28.11.2007 päätöksellä sekä valituskäsittelyissä (Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2009, korkein hallinto-oikeus 4.1.2011). Päätöksen mukaan uusi lupahakemus muualle kuin Rakkolanjoen vesistöön oli tehtävä vuoden 2011 loppuun mennessä.

Vuonna 2011 lupaviranomaiseen jätetyn lupahakemuksen purkuvesistöksi esitettiin Vuoksea. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lupakäsittelyn aikana oli tehtävä uusi ympäristövaikutusten arviointi (YVA 2012 – 2014). YVA:n seurauksena lupahakemus Vuokseen vedettiin pois. Uusi lupahakemus jätettiin lupaviranomaiseen loppuvuodesta 2014. Tässä lupahakemuksessa esitettiin purkua Hyväristönmäellä sijaitsevalta uudelta puhdistamolta Rakkolanjokeen, ja aiempaa olennaisesti tiukemmilla luparajoilla (kokonaisfosfori enintään 0,1 mg/l).

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n käsityksen mukaan aiemman lupahakemuksen mukaiseen hankkeiseen verrattuna nyt käsiteltävänä olevassa lupahakemuksessa on kyse oleellisesti eri hankkeesta, uudesta hankkeesta, jossa aikaisempien lupahakemusten hylkäämisen perusteet ovat keskeisiltä osin poistuneet.

Aikaisemman lupahakemuksen mukaiseen hankkeiseen verrattuna nyt käsiteltävänä olevassa lupahakemuksessa hanke on esitetty merkittävästi parannettuna jätevesipuhdistamoratkaisuna puhdistamon toimintaperiaatteiden ja erityisesti fosforiraja-arvon osalta. Lupahakemuksessa on esitetty fosforin pitoisuudeksi alle 100 µg/l, minkä tason katsotaan vaikuttavan purkuvesistön nykyistä tilaa parantavasti. Lupaa on haettu Suomen tiukimmalla fosforilupaehdolla. Aikaisemman lupahakemuksen käsittelemisen jälkeen on toteutettu uusi YVA-menettely ja nyt käsiteltävänä oleva lupahakemus on perustunut uuteen YVA-menettelyyn. Nyt käsiteltävänä olevan lupahakemuksen mukainen hanke on uusi myös siitä johtuen, että aiemman lupahakemuksen hylkäämisen jälkeen purkuvesistön veden laatu ja tila ovat parantuneet Haapajärven kunnostuksen, lisäveden johtamisen ja hajakuormituksen hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden tuloksena. Vesistön tilaa hoidetaan myös jatkossa.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n käsityksen mukaan edellä kuvatut muutokset aiemman lupahakemuksen mukaiseen hankkeiseen verrattuna tekevät nyt käsiteltävänä olevan lupahakemuksen mukaisesta hankkeesta kokonaan uuden hankkeen, jonka ympäristöluvan myöntämisen edellytykset tulee arvioida, toisin kuin hallinto-oikeus on tehnyt, irrallaan aiemmista lupaprosesseista ja niiden lopputuloksista.

4.5 Kaavoitustilanne

Hallinto-oikeus on Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n lupahakemuksen hylkäämistä koskevassa arvioinnissa ilmoittanut ottaneensa erityisesti huomioon puhdistamoalueen epäselvän kaavoitustilanteen.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan kaavoitustilannetta ei voida pitää epäselvänä hallinto-oikeuden esittämällä tavalla.

Alueella on voimassa Etelä-Karjalan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 21.11.2011. Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamo sijoittuu maakuntakaavassa taajamatoimintojen reuna-alueelle. Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä asemakaavaa.

Lappeenrannan kaupunginvaltuusto hyväksyi 29.8.2016 päätöksellään § 81 Hyväristönmäen osayleiskaavan, jonka lähtökohtana oli Lappeenrannan kaupunginvaltuuston 8.12.2014 tekemä päätös § 116 hakea ympäristölupaa Hyväristönmäelle sijoitettavalle jätevedenpuhdistamolle. Sijoituspäätös perustuu Lappeenrannan jätevesien käsittelyn ympäristövaikutusten arviointiin (arviointiselostus 28.4.2014), jonka yhteysviranomaisena toiminut Kaakkois-Suomen ELY-keskus totesi 23.9.2014 antamassaan lausunnossa riittäväksi. Huomionarvoista on, että ympäristövaikutusten arvioinnissa keskiössä on ollut nimenomaan purkuvesistö ja sen valintaperusteet.

Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi 10.11.2017 antamallaan päätöksellä 17/0228/3 Lappeenrannan kaupunginvaltuuston 29.8.2016 tekemän osayleiskaavan hyväksymispäätöksen § 81. Korkein hallinto-oikeus on 29.3.2019 antamallaan päätöksellä 5983/1/17 pysyttänyt Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, ei päätöstä sellaisenaan.

KHO on pysyttänyt Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä selvitysten riittämättömyyttä koskevan hylkäämisperusteen muilta kuin tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvien vaikutusten puutteellisuuden osalta. Maakuntakaavan ohjausvaikutuksen osalta KHO on todennut, että osayleiskaavaratkaisu merkitsee poikkeamista maakuntakaavan taajama-aluetta koskevasta kaavamerkinnästä.

Päätöstä tehdessä KHO ei ole kuitenkaan pystynyt arvioimaan, onko maakuntakaavasta poikkeamiselle hyväksyttäviä perusteita ja täyttääkö osayleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa mainitut kaavan sisältövaatimukset. Syynä tähän ovat olleet osayleiskaavan yleispiirteisyys ja vaikutusarviointien pohjana olevien selvitysten riittämättömyys. Osayleiskaavaratkaisun kokonaisvaikutukset ovat jääneet epäselviksi, koska sivutoiminnoista ei ole tehty kattavaa ympäristövaikutusten arviointia eikä kaavassa ole muutoinkaan riittävällä tavalla arvioitu eri maankäyttömuotojen yhteensovittamista eikä mahdollisia haittoja lähialueelle. Lisäksi vaikutustenarvioinnin epävarmuutta ovat lisänneet ET-aluetta koskevan kaavamääräyksen yleispiirteisyys sekä kaavan mukaisen ET-alueen huomattava laajuus.

Yhteenvetona voidaan todeta, että KHO ei ole päätöksessään todennut, että Hyväristönmäki ei olisi mahdollinen sijoituspaikka uudelle jätevedenpuhdistamolle. Sen sijaan korkein hallinto-oikeus piti voimassa Hyväristönmäen osayleiskaavaa koskevan kumoamispäätöksen lopputuloksen, koska yleiskaavaratkaisun kokonaisvaikutusten arviointi ei ollut riittävä, ja koska kaava-asiakirjojen perusteella ei ollut mahdollista arvioida, onko maakuntakaavasta poikkeamiselle hyväksyttäviä perusteita.

Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan liitto ovat jatkaneet jätevedenpuhdistamohankkeen mahdollistavien kaavojen valmistelua seuraavasti:

Etelä-Karjalan maakuntahallitus on tehnyt 29.4.2019 päätöksen § 63 maakuntakaavatyön käynnistämisestä. Työ on suunniteltu tehtäväksi kahdessa osassa: työssä laaditaan Etelä-Karjalan maakuntakaava 2040, joka käsittää kaikkien maankäyttöteemojen päivitykset, sekä Etelä-Karjalan 2. vaihemaakuntakaava, jonka teemana on Lappeenrannan seudun jätevesien käsittely. Kyseinen vaihemaakuntakaava on valmisteluvaiheessa. Maakuntakaavatyön tavoitteena on osoittaa muun muassa Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamoalue laaditun jätevedenpuhdistamoa koskevan ympäristövaikutusten arvioinnin mukaisesti. Maakuntahallituksen päätös on tämän kirjelmän liitteenä 4.

Hyväristönmäen yleiskaava ja asemakaava tullaan päivittämään 2. vaihemaakuntakaavan mukaisesti.

Hyväristönmäen osayleiskaava-alue on liitetty vireillä olevaan Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaavan 2030 eteläisen osa-alueen 2. vaiheeseen. Eteläisen osa-alueen 2. vaiheen rajaus on tämän kirjelmän liitteenä 5. Tällä hetkellä luonnosvaiheessa oleva Eteläisen osa-alueen 2. vaiheen osayleiskaava tullaan laatimaan oikeusvaikutteisena. Hyväristönmäen alue tullaan tarkastelemaan siinä osana laajempaa kokonaisuutta.

Asemakaava tulee olemaan Hyväristönmäen alueen tarkemman suunnittelun ja jätevedenpuhdistamolle myönnettävien rakennuslupien myöntämisen perusteena. Alueelle on vireillä asemakaava, jossa on osoitettu tarkemmin Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon aluevarauksen toteuttamista ohjaavat kaavamerkinnät ja -määräykset. Hyväristönmäen asemakaavaluonnos on ollut nähtävillä 18.5. - 15.6.2017 ja asemakaavaehdotus 28.9. - 30.10.2017. Asemakaavaehdotuskartta merkintöineen ja määräyksineen on tämän kirjelmän liitteenä 6. Valmistelussa olevaa asemakaavaa tullaan tarkentamaan alueen käyttötarkoitusmerkinnän osalta ja asettamaan se uudelleen nähtäville. Lisäksi laajennetaan asemakaavaselostuksen vaikutustenarviointia vastaamaan MRL 54 §:n 4 momentin mukaisesti myös yleiskaavallista laajuutta, koska asemakaava laaditaan tässä vaiheessa alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa.

4.6 Johtopäätökset

Edellä tässä valituslupahakemus- ja valituskirjelmässä on kuvattu vaiheita, joiden myötä Rakkolanjoki on valikoitunut puhdistettujen jätevesin purkuvesistöksi. Lappeenrannan jätevesiratkaisun eri vaihtoehtoja on selvitetty laajasti kahdessa YVA-menettelyssä (2006 ja 2014). Perusteellisessa vaihtoehtoselvittelyssä selkeästi perustelluimmaksi purkuvesistövaihtoehdoksi on valikoitunut Rakkolanjoki. Rakkolanjoki-ratkaisuun ovat ohjanneet erityisesti alueen erityispiirre rajavesistönä ja vesienhoidon tavoitteiden periaatteet. YVA-menettelyn yhteysviranomainen ja alueellinen ympäristövalvontaviranomainen Kaakkois-Suomen ELY-keskus on ohjannut ratkaisua merkittävästi ja vahvasti. YVA-menettelyssä tarkastelluista vaihtoehdoista Rakkolanjoki-vaihtoehdon valinta on ollut myös Venäjän viranomaisten näkemyksen mukaan perusteltu.

Sen sijaan muut YVA-menettelyssä tarkastellut vaihtoehdot ovat olleet joko toteuttamiskelvottomia (Vuoksi ja Pien-Saimaan Kaukaanselkä ja Keskisenselkä) tai sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten näkökulmasta kestämättömiä (Saimaa Joutsenon edusta).

Se, onko hallinto-oikeus antanut YVA-menettelyn lopputulemalle ja ELY-keskuksen YVA-arviointiselostuksesta antamalle lausunnolle, mukaan lukien Venäjän viranomaisten vastaus, lainmukaisen painoarvon asian arvioimisessa, ei ilmene hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista lainkaan.

Jätevedenpuhdistamolle on haettu ympäristölupaa Hyväristönmäelle niin, että tehokkaasti puhdistetut jätevedet johdetaan Rakkolanjokeen. Lupahakemuksen mukainen puhdistamo edustaa erittäin hyvää jäteveden puhdistustasoa (BAT+), jossa saavutetaan erittäin matala fosfori- ja typpipitoisuus. Puhdistusprosessiin sisältyy jäteveden tehostettu jälkikäsittely ja hygienisointi ennen vesistöön johtamista.

Verrattuna nykytilanteeseen uuden Hyväristönmäen puhdistamon kuormitus tulee laskemaan keskimääräisen kiintoaineen, biologisen happea kuluttavan aineen (BOD7atu) ja fosforin kuormituksen osalta noin 70–80 % sekä kemiallisen happea kuluttavan aineen ja typen kuormituksen osalta noin 10–20 %.

Uusi jätevedenpuhdistamo muuttaa jätevesien kuormitusosuuksia Haapajärvessä ja Rakkolanjoessa huomattavasti. Haapajärvessä jätevesien kuormitusosuus fosforin osalta pienenee 45 %:sta 14 %:iin ja Rakkolanjoessa 28 %:sta 7 %:iin. Typen osalta vaikutus on pienempi, muutamien prosenttien luokkaa.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus on ympäristölupahakemusta koskevassa lausunnossaan 11.9.2015 todennut, että ”--- Hyväristönmäen uuden jätevedenpuhdistamon toiminta ja puhdistettujen jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen täyttää ympäristönsuojelulain 527/2014 49 §:n mukaiset edellytykset ympäristöluvan myöntämiselle ---.”.

Haapajärvellä ja Rakkolanjoella sekä Rakkolanjoen-Haapajärven valuma-alueella on tehty merkittäviä kunnostustoimia. Vesistön tilaa on parannettu Haapajärven kunnostuksella, joka toteutettiin vuosina 2011 – 2013. Lisäveden johtaminen Saimaan kanavasta Rakkolanjokeen on käynnistynyt loppuvuodesta 2014. Hajakuormituksen vähentämiseksi on toteutettu useita toimenpiteitä. Vesistön tilaa hoidetaan myös jatkossa.

Vesi Eko Oy:n raportin (Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000 – 2018) perusteella on selvää, että kunnostustoimet ovat kokonaisuutena vaikuttaneet vesistön tilaa parantavasti. Kunnostustoimilla on ollut jo lyhyehköllä aikavälillä merkittävä vaikutus Haapajärven fosforitason alentumiseen.

Raportin mukaan kunnostustoimenpiteiden jälkeen, vuosina 2015 – 2018 havaitut kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet Haapajärvellä suurusluokkaa 30 % aiempaa pienempiä kuin kunnostustöitä edeltävänä aikana 2000 – 2010. Järven kesäaikaiset pitoisuudet ovat laskeneet tasolta 250-350 ug/l tasolle 150-200 ug/l, vuoden 2018 korkeita arvoja lukuun ottamatta. Klorofyllipitoisuuksien keskipitoisuus on laskenut 35 % verrattuna ajanjaksoja ennen ja jälkeen kunnostustoimenpiteiden.

Sama parantunut trendimuutos kuin Haapajärvessä, on raportin mukaan havaittavissa myös Haapajärven alapuolisella Rakkolanjoella, jossa kokonaisfosforin pitoisuuden lasku on ollut yli 40 % kunnostustöiden edeltävään aikaan verrattuna. Vastaavasti Rakkolanjoen yläosalla, Haapajärveen tulevien vesien fosforipitoisuudet ovat olleet kunnostustöiden jälkeen noin 16 % pienempiä kunnostustöiden edeltävään aikaan verrattuna.

Edellä esitettyjä tuloksia – vesistökuormituksen vähentymistä ja vesistön tilan paranemista – vasten hallinto-oikeuden arviointia siitä, että ”Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laatu ei ole juurikaan parantunut edellisen lupakäsittelyn jälkeen. Kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta vesistön tila ei ole parantunut vastaavasti.” ei voida pitää oikeellisena.

Edelleen hallinto-oikeus on esittänyt arvioinnin siitä, että ”Lisäveden johtaminen tai Haapajärven kunnostus eivät ole lisänneet vesistön kuormitussietoa niin paljon, että jätevesien johtamista Rakkolanjokeen voitaisiin jatkaa hakemuksessa esitetyllä tavalla.” Edellä esitettyihin tutkimustuloksiin perustuen Lappeenrannan Lämpövoima Oy näkee asian toisin, Rakkolanjoen ja Haapajärven vesistön tilaa ja kuormitussietoa on kyetty em. kunnostustoimilla, joista lisäveden johtaminen ja toimenpiteet hajakuormituksen vähentämiseksi jatkuvat edelleen, parantamaan sellaisella tavalla, että lupahakemuksen mukaisesti tehokkaammin käsiteltyjen jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen on mahdollista.

Tehokkaammin käsiteltyjen jätevesien johtaminen yhdessä lisäveden johtamisen ja edellä kuvattujen hajakuormituksen vähentämiseksi tehtävien toimien kanssa mahdollistaa vesistön tilan parantamisen sen nykytilasta. Vesi Eko Oy:n laatimien tarkastelujen (muistio 19.6.2006 ja raportti 25.6.2019) perusteella on selvitetty, että hyvin puhdistetut jätevedet toimivat Rakkolanjoessa sekä Haapajärvessä laimentavasti, kuten Saimaan kanavan vedetkin. Jätevesien johtaminen erittäin hyvin käsiteltyinä Rakkolanjokeen on vesienhoidon tavoitteiden mukaista, koska se ei ole ristiriidassa purkuvesistön tilan parantamistavoitteen kanssa. Haapajärven alapuolisen vesistön tilaa vaikuttaa lisäksi oleellisesti Haapajärven sisäisen kuormituksen määrä. Todennäköistä on, että Haapajärven tilaa joudutaan hoitamaan ja kunnostamaan myös jatkossa, jätevesikuormituksesta riippumatta.

Edellä esille tuotua vasten hallinto-oikeuden esittämää arviointia siitä, että ”Jätevesien tehokkaammasta käsittelystä huolimatta jätevesien pysyvästä johtamisesta Rakkolanjokeen aiheutuisi edelleen merkittävää vesistön pilaantumista.” ei voida pitää oikeellisena. Arviointi ei vaikuta pohjautuvan riittäviin tietoihin vesistön tilasta tehdystä selvityksistä ja arvioinneista.

Sillä, että puhdistettuja jätevesiä ei johdettaisi Rakkolanjoen vesistöön, olisi merkittäviä vaikutuksia virtaamaan joessa ja viipymään järvessä. Vesi Eko Oy:n laatimien tarkastelujen (muistio 19.6.2006 ja raportti 25.6.2019) perusteella on todettu, että puhdistamolta tulevien vesimäärien väheneminen tai kokonaan poistuminen heikentäisi Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun tilannetta.

Myös Kaakkois-Suomen ELY-keskus on ympäristölupahakemusta koskevassa lausunnossaan 11.9.2015 tuonut esille, että Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenvaihtuvuus on hyvin tärkeää ylirehevälle vesistölle. Jos jätevesien johtaminen loppuisi, myös lisäveden johtaminen tulisi jossakin vaiheessa loppumaan. Tällöin joen ja järven vesimäärät ja veden vaihtuvuus oleellisesti huonontuisivat, mikä olisi suuri uhka tilalle. Vesimäärien väheneminen aiheuttaa suuremman riskin vesistön tilan parantamistavoitteen saavuttamiselle, kuin mitä aiheutuu tiukoin lupaehdoin johdetuista jätevesistä.

Kalojen istutusten onnistuminen nykytilaisessa vesistössä osoittaa, että kalanpoikasten selviytyminen ja kasvu on mahdollista nykyisen Rakkolanjoen olosuhteissa. Olosuhteet paranevat, kun vesistöön johdetaan uudelta jätevedenpuhdistamolta nykyistä paremmin puhdistettua jätevettä. Tilanteessa, jossa jätevesivirtaama poistuu, veden virtaaman vähentyminen ja vesistön rehevöityminen voi heikentää kalojen elinmahdollisuuksia sekä kutusoraikkojen tilaa ja vaikeuttaa mahdollisesti jossakin vaiheessa Suomen puolelle nousevien kalojen lisääntymistä. Hallinto-oikeuden esittämä meritaimenkantaan liittyvä perustelu ei näin ollen vaikuta oikeelliselta.

Jo saavutettua positiivista kehitystä vesistön kannalta ei menetetä, mikäli uusi, erittäin tehokkaasti jätevedet käsittelevä puhdistamo saadaan toteutettua nykyiseen purkuvesistöön. Toisin sanoen puhdistettujen vesien purkaminen Rakkolanjoen vesistöön parantaa tämän vesistön tilaa, kun taas niiden purkaminen Suur-Saimaaseen heikentää Suur-Saimaan erinomaisessa tilassa olevan vesistön tilaa.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n käsityksen mukaan edellä tässä kirjelmässä kuvatut muutokset aiemman lupahakemuksen mukaiseen hankkeiseen verrattuna tekevät nyt käsiteltävänä olevan lupahakemuksen mukaisesta hankkeesta kokonaan uuden hankkeen, jonka ympäristöluvan myöntämisen edellytykset tulee arvioida, toisin kuin hallinto-oikeus on tehnyt, irrallaan aiemmista lupaprosesseista ja niiden lopputuloksista.

Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan puhdistamoalueen kaavoitustilannetta ei voida pitää epäselvänä hallinto-oikeuden esittämällä tavalla. Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan liitto jatkavat puhdistamohankkeen mahdollistavien kaavojen valmistelua maakuntakaavatyössä sekä yleiskaava- ja asemakaavatyössä edellä tästä kirjelmästä tarkemmin ilmenevän vaiheistuksen mukaisesti.

Edellä esitettyyn perustuen Lappeenrannan Lämpövoima Oy katsoo, että kun huomioidaan kokonaisuutena jätevedenpuhdistamon ja sen ympäristön tila ja käyttö, jätevesien käsittelystä lupahakemuksen mukaisesti toteutettuna ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu ympäristöluvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n näkemyksen mukaan YSL 49 §:n mukaiset edellytykset lupahakemuksen mukaisen toiminnan ympäristöluvan myöntämiselle ovat olemassa.

LOPUKSI

Edellä tässä valituslupahakemus- ja valituskirjelmässä esitettyyn perustuen Lappeenrannan Lämpövoima Oy katsoo, että asiassa on olemassa perusteet hallinto-oikeuden päätöksen 28.5.2019 nro 19/0225/3 kumoamiselle siltä osin kuin päätöksellä on kumottu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös ja hylätty Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n lupahakemus sekä aluehallintoviraston päätöksen 29.8.2016 nro 164/2016/2 voimassa pysyttämiselle.

KIIREHTIMISPYYNTÖ

Lappeenrannan Lämpövoima Oy pyytää valituslupahakemuksen ja valituksen käsittelemistä kiireellisenä jätevedenpuhdistamon yhdyskuntahuollollisesta merkittävyydestä johtuen sekä tästä valituskirjelmästä ilmeneviin jätevesiratkaisun ympäristöllisiin näkökohtiin perustuen.

LIITELUETTELO
Liite 1 Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.5.2019, päätösnumero 19/0225/3
Liite 2 Vesi Eko Oy:n muistio 19.6.2006 ”Lappeenrannan Haapajärven kuormitusmuutosten simulointi”
Liite 3 Vesi Eko Oy:n raportti 25.6.2019 ”Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000 – 2018”
Liite 4 Maakuntahallituksen päätös 29.4.2019 § 63
Liite 5 Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030, eteläisen osa-alueen vaiheen 2 aluerajaus
Liite 6 Asemakaavaehdotuskartta merkintöineen ja määräyksineen
Liite 7 Asiamiehen valtakirja

Muu aineisto, johon Lappeenrannan Lämpövoima Oy vetoaa vaatimustensa tueksi, on toimitettu viranomaiselle aikaisemmin.

ALLEKIRJOITUS

Lappeenrannassa 27. päivänä kesäkuuta 2019

LAPPEENRANNAN LÄMPÖVOIMA OY

Tuomo Parviainen                                                            Riitta Moisio
toimitusjohtaja                                                                  vesi- ja ympäristöpäällikkö