Vesijohtoverkoston älykkyydellä tarkoitetaan informaatioteknologian käyttöä vesijohtoverkoston hallinnassa. Vesijohtoverkoston älykkyyttä kehitetään jatkuvasti, mutta se näkyy jo nyt monella tapaa. Esimerkiksi vesitornin pinta ohjaa vedenottamoiden toimintaa älykkäästi. Jos vedenpinta laskee tietyn rajan alle, vedenottamolla käynnistyy automaattisesti lisää pumppuja. Toisaalta, jos vedenpinta nousee liikaa, pumppuja sammuu pois. Verkoston painetta seurataan vedenottamoilla, ja paine ohjaakin automaattisesti vedenottamoiden toimintaa.
Puhtaan veden tuotannossa automaatioon on määritelty tietty ph-taso, jonka automaatio pyrkii ylläpitämään virtaaman ja ph-seurannan perusteella. Lisäksi automaatio antaa hälytyksiä kalkin ja soodan riittävyydestä. Vaikka automaatio helpottaa veden laadun ylläpitämistä, ihmisen toiminta on kuitenkin välttämätöntä.
– Ihmistä tarvitaan prosessin valvomisessa, ph-tason säätämisessä sekä tarvittavan kalkin tai soodan riittävyyden määrittämisessä, Lappeenrannan Energiaverkot Oy:n verkostopäällikkö Sami Väisänen kertoo.
Älykästä vedenkulutuksen seurantaa
Vedenkulutuksen seurannassa on myös älykkyyttä. Verkoston varrella olevien mitta-asemien tuottaman aineiston perusteella voidaan kohdentaa esimerkiksi vuototutkimuksia alueellisesti lisääntyneen virtaaman perusteella. Mitta-asemilla seurataan virtaamaa, ph-arvoa ja veden sameutta.
– Näille on annettu tietyt hälytysraja-arvot. Kun automatiikka havaitsee, että joku näistä kriteereistä ylittää säädetyn rajan, se lähettää meille hälytyksen. Tämän jälkeen ihminen tekee ratkaisun, mitä asialle tehdään, Väisänen selventää.
Tulevaisuudessa enemmän älyä
Vesijohtoverkoston älykkyyden määrä tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa. Etäluettavien vesimittareiden pilotointi saattaa olla ajankohtaista jo lähivuosina. Etäluettavien mittareiden avulla saataisiin vieläkin reaaliaikaisempaa tietoa vedenkulutuksesta. Mittareissa on ominaisuuksia, jotka perustuvat samalla tavalla hälytyksiin, tiettyjen raja-arvojen ylityksiin tai olosuhteiden muutoksiin. Tällöin mittari lähettää hälytyksen arvojen muuttuessa.
Tulevaisuudessa verkoston eri osien paineen tai virtaamaseurannan perusteella on mahdollista ohjata pumppausta verkostoon. Esimerkiksi pienen kulutuksen aikana verkostopainetta lasketaan vuotovesien hillitsemiseksi. Myös veden pumppausta voitaisiin ohjata alueellisesti isommaksi tai pienemmäksi kulutuksen perusteella.
Vesijohtoverkoston älykkyyden kehittämisessä voidaan tulevaisuudessa ottaa mallia esimerkiksi kaukolämmöstä, jonka tuotannossa älykkyydellä ja automaatiolla on jo vankka perusta.
– Kaukolämpöverkosto on jo monilta osin älykäs, joten samanlaista tekniikkaa voisi mahdollisesti hyödyntää jatkossa myös vesijohtoverkoston puolella. Tulevaisuus näyttää, miten älykkyys lisääntyy jatkossa, Väisänen arvioi.